Lies

Suru

Viime kuukausina on täällä blogissa ollut aika hiljaista. Mutta nyt kaiken kiireen keskellä haluan pysähtyä ja jakaa teille ajatuksia surusta. Tänä vuonna olen menettänyt kummatkin mummoni ja tänään rakas tätini lähti taivaan kotiin. Ja vaikka tässäkin elämän tilanteessa touhua riittää, haluan ottaa aikaa, hiljentyä ja antaa surun tulla.


SURU

Taas se tulee ovista ja ikkunoista sisään
vaikka juuri suljin, kun pelkäsin pimeää
Ei se kysy lupaa, vaan tunkee kuin varas
en kestäisi enää, vaikka näin on paras

suru, saat tulla, annan sulle sijaa
vaikka uneni viet, vaikka suunnitelmat pilaat
vain kyyneleet sinut vaikenemaan saa
ja siihen asti saat luonain olla

Jos työnnän sut pois, tiedän sen
palaat jälleen, kunnes sut sisään lasken
Koputat ja oloni raskaaksi teet
kunnes hyväksyn ja annan sulle sen hetken

Että viet minut tunteiden viidakkoon
jossa polku on täysin tuntematon
Muistojen laaksojen läpi taival vie
mutta sieltä virtaa vapauteen tie

suru, saat tulla..



Läheisen ihmisen menettäminen on ollut minulle vierasta, mutta nyt saan kohdata tätä todellisuutta jatkuvasti. Saan kokea sitä tuskaa ja ikävää, kun ihmisestä jää vain muisto jäljelle ja maallinen telttamaja puretaan. Saan kokea erityistä läheisyyttä ja yhteyttä muiden surevien kanssa. Saan syvemmän ymmärryksen ihmisen elämän tarkoituksesta ja jälleennäkemisen toivosta.

Runo "muuta mua"

Tässä teille tämän päivän ajatuksia kiteytettynä runoon.

Muuta mua, ettei piikit pistäisi haavaan
lähimmäisen eikä omaan,
jotten kulkisi tietä hajottajan,
vaan polkua rakkauden rakentajan.

Tee minusta käyttöastia, 
joka jaksaa kantaa lastia,
vaikkei kiitosta kuulu, eikä kunniaa saa
edes mestari savenvalaja.

Muuta mua, ettei piikit pistäisi haavaan
lähimmäisen eikä omaan,
jotten kulkisi tietä hajottajan,
vaan polkua rakkauden rakentajan.

Tee minusta pylväs rakennukseen,
joka kestää läpi tulikoetuksen,
joka ehjänä säilyy ja kirkkaana loistaa,
kun päivä viimeinen koittaa.

I need to know

Kesän kuumimpana päivänä jaan teille muutamia lämpimiä ajatuksia.

Jos satsaa elämänsä yhden kortin varaan, on luonnollista, että haluaa olla tästä yhdestä asiasta varma. Minä olen tehnyt sellaisen uhkarohkean tempun, että olen laittanut elämäni uskon varaan. Tämä päätö s ei ole tapahtunut tänään, vaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Ja ihmeellistä kyllä, en ole sitä koskaan katunut. Vaikka hulluahan on, jos lupaa jotain jollekin, jota ei ole koskaan omin silmin nähnyt. Mutta silti se on ollut paras ratkaisu minun koko elämässä. 

Uskon Jumalaan, joka on ilmoittanut itsestään ja tullut jopa ihmiseksi ihmisten keskelle. Uskon, että Jeesus kuoli koko ihmiskunnan puolesta, nousi kuolleista  ja avasi tien taivaaseen, Isä Jumalan luo. Uskon, että Jumala on antanut kaikki minun virheeni anteeksi ja ottanut minut lapsekseen. Usko on elämäni perusta ja silti minulla on uskoa todella vähän. Kuulostaapa todella järjettömältä. Olisi paljon fiksumpaa, jos voisin nyt edes kertoa, että uskoni on suuri ja valtava ja siksi siihen on helppo rakentaa elämää. No mutta haluan olla rehellinen ja tunnustaa, että näin ei ole. Kun tein uskonratkaisun, ei sitä uskoa tullut heti valtavasti, vaan sen verran, että uskalsin ottaa ensimmäisen askelleen. Ja sen jälkeen tämä vaellus on ollutkin sellaista töpöttämistä. Ja heti, kun koen kasvaneeni uskossa vähääkään, se koetellaan. 

Keväällä eräs ystävä menetti vauvan, vaikka heillä oli suuri rukousarmeija anomassa elämää tälle pienelle ihmiselle. En voi ymmärtää miksi Jumala ei vastannut niihin rukouksiin eikä parantanut vauvaa, vaan antoi hänen kuolla. Uskon, etä Jumalan käsissä on meidän elämä ja Hänelle kaikki on mahdollista. Miksi hän sitten salli tämän pienen lapsen kuolla? 

Ei minulla ole vastauksia ja huusin itkien Jumalan puoleen, että minun täytyy saada tietää, että Hän on oikeudenmukainen ja kaikkivaltias, niinkuin Hän väittää olevansa. Halusin varmuuden siitä, etten ole laittanut elämääni väärän kortin varaan ja uskonut tyhjiin lupauksiin.

Mutta mistä saada varmuus? Kuka voi minulle vakuuttaa, että se mitä uskon, on totta? Eihän se auta, että muut ihmiset minulle niin sanoo, sillä minun täytyy saada itse varmuus asiasta. 

Kirjoitin laulun "I need to know", jossa puran sydäntäni Jumalalle ja pyydän sitä varmuutta Häneltä. Ja vaikka siinä laulussa ei ole mitään vastauksia, sain laulun kautta ymmärtää, että voin taas itse tehdä päätöksen haluanko vielä uskoa ja jatkaa uskon varassa. Ja minä haluan! Vaikka uskoni horjuu, enkä tiedä vastauksia, haluan elää yhteydessä Jumalan kanssa ja luottaa Häneen. 

Kesän aikana uskoani on koeteltu, sillä kärsimystä on ollut lähipiirissä riittämiin. Mutta juuri usko Jumalaan on ollut näissä tilanteissa minun voimavara. Olen voinut kääntyä Jumalan puoleen ja saanut Häneltä lohdutusta, toivoa, turvaa ja jopa iloa.  

Ja juuri sen henkilökohtaisen kokemuksen kautta olen saanut varmuuden siitä, että Jumala on se, joka Hän Raamatussa sanoo olevansa.

I NEED TO KNOW Marianne Salminen, 2014

Cm    Ab Bb     Gm

I need to know that you are here, although I can´t feel you are near

Cm    Ab    Bb Gm

I need to know you are true, not just a religion people do

Cm    Ab Bb

I need to know.. I need to know...

Cm    Ab     Bb     Gm

I need to know that you´re still there, in this world where noone cares

Cm    Ab Bb Gm Cm

I need to know you stay the same ´Cause I still call upon your name

Ab Bb     Cm

´CAUSE MY WHOLE LIFE DEPENDS ON YOU

Ab  Bb Cm

MY WHOLE WORLD IS BUILT ON YOU

    Ab Bb Cm

FROM MY BIRTH TO DEATH I`LL FOLLOW YOU

Ab Bb Cm

I AM CALLED TO BE YOURS 

Cm    Ab      Bb     Gm

I need to know that Your grace covers all the sins that we make

Cm   Ab     Bb    Gm

I need to know that You keep all the promises You´ve given me

Cm    Ab Bb

I need to know.. I need to know..

Cm    Ab  Bb Gm

I need to know that You still reign in the trials, in the pain

Cm    Ab    Bb   Gm     Cm

I need to know You are righteous and in the end there´ll be justice

Epävarmuus

Tässä runo epävarmuudesta. (Ehkä tämä runo saa joskus melodian.)

Epävarmuus on aina ollut vierelläni
Kuin uskollinen ystävä läpi elämäni
Jo lapsena peittelin itseäni
Häpesin ja pelkäsin epäonnistuvani

Mutta unelmissa olin vahva ja rohkea
Olin sankaritar, joka voitti maailman

Nuoruudessa se murensi itsetuntoni
Masennus vei jopa elämänhaluni
Olisin halunnut vajota maan syvyyksiin
Enkä enää koskaan tulla sieltä esiin

Silti unelmoin että joku kaunis päivä
Voisin olla aidosti vaan minä

Aikuisuus toi vastuun vaelluksestani
Täytyi ottaa askeleita rohkeasti
Uskalsin yrittää, vaikka sisimmässäin pelkäsin
Epävarmuutta kovuudella peittelin

Heikkoa sydäntäni suojelin
Kun vahvaa naista esitin

Eräänä päivänä muurit sortuivat
Kun kohtasin sydämeni rakastajan
Hyväksyntä puhdisti peilikuvan
Ja antoi aitoudelle luvan

Nyt voin olla oma itseni
vaikka epävarmuus on yhä vierelläni

Demo on valmisssssssssss

Vihdoinkin kotitekoinen demo valmistui! Laulujen sanoitukset ja sävellykset ovat omia ja sovitukset olen tehnyt mieheni Samulin kanssa yhdessä. Kuunnelkaa https://soundcloud.com/mariannesongs 
ja kertokaa mistä piditte ja missä on kehittämisen varaa. Erityisesti minua kiinnostaa mistä laulusta pidätte eniten. :-D

Tässä lyhyt katsaus mistä laulut kertovat.

Kivisydän kertoo sydämen kovuudesta ja rakkauden muuttavasta voimasta.

Oot minulle rakas on juuri sinulle, jos et tiedä kuinka paljon sinua rakastetaan.

Posliininukke on vuoropuhelu nuoren tytön ja hänen aikuisen ystävän välillä. Tyttö purkaa sydäntään ja ystävä lohduttaa ja rohkaisee. Laulu syntyi eräänä iltana, kun olin pitkään viestitellyt yhden ihanan teiniystävän kans facebookissa. Tämä laulu on kaikille tunneherkille ihmisille, joille maailma on liian kova paikka.

Ikuisuus vierelläsi kertoo kahden ihmisen välisestä syvästä yhteydestä ja rakkaudesta. Laulu pohtii kestääkö rakkaus ja toiseen ihmiseen sitoutuminen läpi elämän kaikki vaiheet ja ylittää jopa kuoleman rajan. 

Rukous Suomen puolesta Rukoilen, että kaikki Suomen kristityt olisivat yhtä. Rakkaudellinen yhteys ylittää kaikki seurakuntarajat ja rakentaa eroavaisuuksista huolimatta. On aika yhdistää voimat ja oppia arvostamaan ja rakastamaan toinen toisiamme.

love,
marianne