Uusi aika alkaa

Vihdoinkin uskallan kömpiä ulos luolastani ja astua uuteen aikaan. Keväisen auringon säteet kutsuvat luonnonkin esiin ja eläimet koloistaan. Olen ollut pitemmänkin aikaa talviunilla ja ihan kuin olisin ollut horroksessa, josta on vaikea herätä ja lähteä liikkeelle. Koin jo kevättalvella kehotuksen astua tähän uuteen aikaan, jossa en enää piilottele sitä, mitä minulle on annettu ja mitä sydämeni on tulvillaan. Vaikka minulla on kivisydän, se on elävä ja sykkii elämää. Sydämeni on vaan kova ja sen on vaikea ottaa vastaan rakkautta ja rakastaa. Mutta minulla on toivoa. Tiedän, että on olemassa voima yli kaikkien voimien, joka voi pehmentää jopa kivisydämet. Sydämeni on nyt ollut rakkauden aaltojen alla jo yli kymmenen vuotta ja jotain muutosta on tapahtunut. Muutos on hidasta ja usein kivuliasta, mutta lopputulos kuitenkin hyvää, joten en enää taistele vastaan.

Sinulle, rakas lukija, avaan nyt elämääni sellaisena kuin se on. En halua esittää mitään, enkä luoda ihannekuvaa itsestäni. Nyt kun vihdoin pystyn hyväksymään itseni ja olen sinut itseni ja elämäni kanssa, haluan olla rehellinen myös Sinulle. 

Jo pienenä tyttönä aloin kirjoittamaan lauluja ja runoja. Tunneherkkä tytön tapa työstää kokemuksia oli musiikin kautta. Kirjoittaminen ja laulaminen auttoi pääsemään kipeidenkin asioiden yli. 

Laulut syntyvät omista kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. Jotkut laulut ovat tarinoita, toiset tunteiden puimista. Jotkut laulut ovat kirjoitettu tietyille ihmisille, toiset ovat suoraa puhetta Jumalalle. Joskus laulu on ikään kuin valmiina ja saan sen vain kirjoittaa paperille. Joidenkin laulujen tekeminen on pitkän ajan prosessi ja jotkut laulut odottavat laatikossa ehkä vuosia. 

Monet kuulijat pyysivät minua jakamaan laulujani ja rohkaisivat minua ottamaan tämän askeleen. Toivon, että laulut voisivat koskettaa, rohkaista ja liikauttaa Sinunkin sydäntä.

Marianne

P.S. Tarkoitus olisi ladata myös äänitteitä ja videoita tänne, mutta ne eivät ole vielä valmiit, joten pyydän kärsivällisyyttä. :-D


 KIVISYDÄN 

Jo kauan aikaa sitten kutsuin sinut sydämeeni, annoin koko elämäni sun käsiisi.
Tiesin, ettei tämä tie helppoa ole, mutta sinua seurata mä lupasin.

Sinut kohtasin heikkoudessani.
Sinun armosi on nyt turvani.

Tarvitsen rakkauttasi, enemmän kuin lapsi äitiään.
Pehmennä kivisydämeni, rakkautesi saa sen elämään.

Halusin kai olla muiden silmissä niin vahva, että liikaa omiin voimiin mä turvasin.
Uupuneena pystynyt en vastustamaan pahaa ja niin aina uudelleen mä lankesin.

Sinut kohtasin heikkoudessani.
Sinun armosi on nyt turvani.

Tarvitsen rakkauttasi, enemmän kuin lapsi äitiään.
Pehmennä kivisydämeni, rakkautesi saa sen elämään.

(c) Marianne Salminen 2010