Demo on valmisssssssssss

Vihdoinkin kotitekoinen demo valmistui! Laulujen sanoitukset ja sävellykset ovat omia ja sovitukset olen tehnyt mieheni Samulin kanssa yhdessä. Kuunnelkaa https://soundcloud.com/mariannesongs 
ja kertokaa mistä piditte ja missä on kehittämisen varaa. Erityisesti minua kiinnostaa mistä laulusta pidätte eniten. :-D

Tässä lyhyt katsaus mistä laulut kertovat.

Kivisydän kertoo sydämen kovuudesta ja rakkauden muuttavasta voimasta.

Oot minulle rakas on juuri sinulle, jos et tiedä kuinka paljon sinua rakastetaan.

Posliininukke on vuoropuhelu nuoren tytön ja hänen aikuisen ystävän välillä. Tyttö purkaa sydäntään ja ystävä lohduttaa ja rohkaisee. Laulu syntyi eräänä iltana, kun olin pitkään viestitellyt yhden ihanan teiniystävän kans facebookissa. Tämä laulu on kaikille tunneherkille ihmisille, joille maailma on liian kova paikka.

Ikuisuus vierelläsi kertoo kahden ihmisen välisestä syvästä yhteydestä ja rakkaudesta. Laulu pohtii kestääkö rakkaus ja toiseen ihmiseen sitoutuminen läpi elämän kaikki vaiheet ja ylittää jopa kuoleman rajan. 

Rukous Suomen puolesta Rukoilen, että kaikki Suomen kristityt olisivat yhtä. Rakkaudellinen yhteys ylittää kaikki seurakuntarajat ja rakentaa eroavaisuuksista huolimatta. On aika yhdistää voimat ja oppia arvostamaan ja rakastamaan toinen toisiamme.

love,
marianne

Äitienpäivää ja "Little One"

Eilen oli äitienpäivä ja sain viettää ihanan päivän rakkaiden lasteni ja mieheni kanssa. Heti kun avasin makuuhuoneen oven, lapset juoksivat huutaen: "Hyvää äitienpäivää!" He toivat suloiset kortit ja pahvikukat, jotka he olivat päiväkodissa askarrelleet. Ja he lauloivat iloisesti monta kertaa "paljon onnea vaan.." Mieheni hemmotteli minua laittamalla herkullista aamupalaa, joka sisälsi mm. pannukakkua (siis ihan pannussa paistettua) ja hedelmäsalaattia. Aamupäivän puistoreissun jälkeen laitoimme yhdessä juhla-ateriaksi sveitsiläistä Raclettia. Lapset olivat siitä aika innoissaan, vaikkakin se lämmin juusto ei näyttänyt olevan heidän lempiruokaansa. Iltapäivällä menimme äitienpäiväkirkkoon, jossa lapset esiintyivät. Miestenkuoro lauloi komeasti matalassa registerissä ja juhlavan jumalanpalveluksen kruunasi kakkukahvit. Illalla nautimme kotona oleskelusta ja pötköttelimme masut pullollaan ja tyytyväisinä.

Olen miettinyt vanhemmutta ja täytyy sanoa, että äitiys on kasvattanut minua enemmän, kuin mikään muu. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin, joutunut näkemään vajavaisuuteni ja heikkouteni. Lapset ovat haastaneet minua ihan uudella tavalla ja olen siitä oikeasti todella kiitollinen. Vaikka on ollut vaikeaa ja kipeää muuttua ja kasvaa, se on ollut minulle hyväksi. Olen oppinut asettamaan rajoja ja opettelen hillitsemään itseni ja olemaan johdonmukainen. Saan opetella myös kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Olen itsekin kuin lapsi, joka ei vielä taida jotain ja harjoittelee, kunnes osaa.
Vanhemmuudessa parasta on se, että voi positiivisesti vaikuttaa pienen ihmisen elämään, mutta samalla se on myös vaikeinta, kun huomaa tehneensä väärin ja se vaikuttaa negatiivisesti toisen ihmisen elämään. Mutta juuri siksi koen tarvitsevani kasvaa armollisuudessa - lapsiani sekä itseäni kohtaan.

Esikoisemme täyttää ensi sunnuntaina 5 vuotta ja olen ihmetellyt miten nopeasti nämä vuodet ovat kiirineet. Juurihan hän oli minun masussani! Muistan sen jännityksen ja odotuksen, mikä tuntui kestävän ikuisuuden. Halusin niin nähdä sen vauvan, jonka liikkeitä seurailin ja joka potki yöllä, kun yritin nukkua. Halusin niin ottaa hänet syliin ja rakastaa.

10 päivää ennen hänen syntymää istuin illalla pianon äärelle ja ryhdyin laulamaan maha-asukille. Sanat ja melodia vaan tulivat mieleeni, niin kuin ne olisivat olleet jo valmiina jossain. Silloin syntyi laulu: "LITTLE ONE". Silloin en vielä arvannut miten osuva laulu oli. Laskettuna päivänä en tuntenut vauvan liikkeitä ja neuvolassa sydänäänet olivat heikot. Saimme lähetteen sairaalaan, jossa synnytys käynnistettiin. Vasta synnytyksessä selvisi, että täysiaikainen vauva olikin vaan 2200g ja 44cm. Hän oli todellakin pieni eli "little one". Olin uskomattoman kiitollinen siitä, että pienokainen selvisi synnytyksestä. Mutta suurin suru oli, etten saanut häntä heti syliin. Se hetki, jota olin niin pitkään odottanut, olikin pettymys. Sain nähdä lapseni vain vilaukselta, koska hänet vietiin tarkkailuun lastenosastolle. Vasta seuraavana päivänä sain kokea sen unohtamattoman hetken ja ottaa pienen tytön syliin.

Little One

Hey little one in my womb
For a while I´ve been waiting for you
Waiting for the day to hold you tight
To see your face and look into your eyes

Hey little one in my womb
Every moment I feel you move
I am so amazed you are alive in me
A new creation the world has not yet seen

In the sleepless nights I pray for you
May your life be a dream come true
May you know that above all
You are loved.. you are loved

Hey little one in my womb
I know the time will come soon
The time for your first breath, for your first cry
The moment I can look into your eyes

And hear your voice, and maybe cry
I´ll shed a tear of thankfullness
For I´m so blessed to have you near
Above all.. above all..
I know, you are loved

Uusi aika alkaa

Vihdoinkin uskallan kömpiä ulos luolastani ja astua uuteen aikaan. Keväisen auringon säteet kutsuvat luonnonkin esiin ja eläimet koloistaan. Olen ollut pitemmänkin aikaa talviunilla ja ihan kuin olisin ollut horroksessa, josta on vaikea herätä ja lähteä liikkeelle. Koin jo kevättalvella kehotuksen astua tähän uuteen aikaan, jossa en enää piilottele sitä, mitä minulle on annettu ja mitä sydämeni on tulvillaan. Vaikka minulla on kivisydän, se on elävä ja sykkii elämää. Sydämeni on vaan kova ja sen on vaikea ottaa vastaan rakkautta ja rakastaa. Mutta minulla on toivoa. Tiedän, että on olemassa voima yli kaikkien voimien, joka voi pehmentää jopa kivisydämet. Sydämeni on nyt ollut rakkauden aaltojen alla jo yli kymmenen vuotta ja jotain muutosta on tapahtunut. Muutos on hidasta ja usein kivuliasta, mutta lopputulos kuitenkin hyvää, joten en enää taistele vastaan.

Sinulle, rakas lukija, avaan nyt elämääni sellaisena kuin se on. En halua esittää mitään, enkä luoda ihannekuvaa itsestäni. Nyt kun vihdoin pystyn hyväksymään itseni ja olen sinut itseni ja elämäni kanssa, haluan olla rehellinen myös Sinulle. 

Jo pienenä tyttönä aloin kirjoittamaan lauluja ja runoja. Tunneherkkä tytön tapa työstää kokemuksia oli musiikin kautta. Kirjoittaminen ja laulaminen auttoi pääsemään kipeidenkin asioiden yli. 

Laulut syntyvät omista kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. Jotkut laulut ovat tarinoita, toiset tunteiden puimista. Jotkut laulut ovat kirjoitettu tietyille ihmisille, toiset ovat suoraa puhetta Jumalalle. Joskus laulu on ikään kuin valmiina ja saan sen vain kirjoittaa paperille. Joidenkin laulujen tekeminen on pitkän ajan prosessi ja jotkut laulut odottavat laatikossa ehkä vuosia. 

Monet kuulijat pyysivät minua jakamaan laulujani ja rohkaisivat minua ottamaan tämän askeleen. Toivon, että laulut voisivat koskettaa, rohkaista ja liikauttaa Sinunkin sydäntä.

Marianne

P.S. Tarkoitus olisi ladata myös äänitteitä ja videoita tänne, mutta ne eivät ole vielä valmiit, joten pyydän kärsivällisyyttä. :-D


 KIVISYDÄN 

Jo kauan aikaa sitten kutsuin sinut sydämeeni, annoin koko elämäni sun käsiisi.
Tiesin, ettei tämä tie helppoa ole, mutta sinua seurata mä lupasin.

Sinut kohtasin heikkoudessani.
Sinun armosi on nyt turvani.

Tarvitsen rakkauttasi, enemmän kuin lapsi äitiään.
Pehmennä kivisydämeni, rakkautesi saa sen elämään.

Halusin kai olla muiden silmissä niin vahva, että liikaa omiin voimiin mä turvasin.
Uupuneena pystynyt en vastustamaan pahaa ja niin aina uudelleen mä lankesin.

Sinut kohtasin heikkoudessani.
Sinun armosi on nyt turvani.

Tarvitsen rakkauttasi, enemmän kuin lapsi äitiään.
Pehmennä kivisydämeni, rakkautesi saa sen elämään.

(c) Marianne Salminen 2010